30+ Kuntoremontin aika

On tässä ollut kovin huono omatunto siitä, että liikkuminen on ollut nyt tosi epäsäännöllistä (flunssa tietty verotti, mutta silti). Ja koko treenaaminen on ollut ikään kuin jotain pakko pullaa. Siis se lähteminen treenaamaan; parkkipaikalle kun pääsee niin fiilis kyllä nousee, mutta väliin ei vaan saa itseään liikkeelle ja lähtemään.

Tällä viikolla kävin salilla torstaina ja perjantaina. Alkuviikolla en ehtinyt, joten loppuviikolla sitten menin peräkkäisinä päivinä, vaikkei se välttämättä ihan fiksu veto olekaan. Mutta torstaina vedin treeniä siihen malliin, että oksat pois. Tuloksista nyt ei niin kehumista, mutta tuntui hyvältä, ja tein mielestäni ihan tehokkaasti. Siltä tuntuu lihaksissakin… Sykkeet nousee pilviin tauon jälkeen, mutta jossain välissä sitten lakkasin katsomasta niitä sykkeitä, kun meinasi mennä koko teho siihen että keskittyy laskemaan sykettä alaspäin. Korkeilla sykkeillä vedin koko treenin, mutta tuli hyvä olo. Alkaa siis taas se liikkumisen ilokin löytyä=)

Perjantaina tein hieman lyhyemmän treenin (tapaamisen vuoksi oli treeniä lyhennettävä), ja hieman kevyemmällä teholla ettei mene paikat ihan tukkoon. Olen myös yrittänyt oikein opetella sen jutun, että treenin jälkeen venyttelen. Ja auttaa muuten tosi paljon lihasten palautumiseen, eli suosittelen muilolekin tuota venyttelyä! Itselläni se on aina aiemmin ollut vähän sellainen mikä tuppaa unohtumaan.

Nyt tulee muutama taukopäivä, kun viikonlopun ajattelin automaattisesti taukoa pitää, ja maanantaina (kun olisi “normaali treeniaamu” pitää mennä hammaslääkäriin. Otan sitten takaisin tiistaina.

Motivaatiotakin taitaa taas löytyä… Heti vuodenvaihteen jälkeen on synttärit, ja ajattelin mahtua samaan mekkoon kuin oli kolmikymppisillä. Siitä on jo viisi vuotta, mutta onneksi ei kiloja ole siitä kuin ihan muutama. Uskon että suoriudun tavoitteesta…

Ei muuta kuin liikkumisiin=)

Kyllä olikin sitkeän sorttinen flunssa. Reippaasti yli kuukausi tuon flunssan kaverina sitten kului. Ja piti sitten kantapään kautta oppia sekin, että tosiaan ei kannata puolikuntoisena isotella flunssaa vastaan, vaan parempi odotella ja levätä rauhassa. Tulee muuten vaan takapakkia.  Viimeisen salikäynnin jälkeen nimittäin pukkasi kuumeen takaisin, ja taas kului muutama viikko…

Tänään oli sitten taas piiitkästä aikaa treenaamassa. Ja tuloksena oli oikein ihana olo! Jaksoin jopa huhkia salilla ihan kunnolla, ja lihaksissakin tuntuu että taas on jotain tullut tehtyä. Wau! Ja ylihuomenna sitten olisi tarkoitus mennä uudestaan, ja palata säännöllisyyteen.

Laitanpa vaihteeksi noita sykemittarin näyttämiä strategisia lukujakin tähän. On tästä itsekin sitten helppo katsoa, missä nyt mennään…

• Treenin pituus 44 min
• maksimisyke 164
• keskisyke 139
• tavoitesykealue 99-133, jolla pysyin nyt vain 15 min (juu, sen verran on kunto rapistunut, että aerobisissa jutuissa syke lähtee helposti laukkaamaan korkealla)
• kaloreita kului 340, josta rasvan osuus 45% (paremminkin olisi voinut prosentit mennä…)

Nuo kalorien kulutus ja rasvan osuushan ovat silti vain viitteellisiä. Se rasvan polttohan kuitenkin jatkuu treenin jälkeenkin. Mutta jotain osviittaa noista silti saa. Ja saa verrattua kuitenkin sitten eri treenikertoja toisiinsa.

Ja tämä mun treeni oli siis ihan perustreeni mitä teen yleensäkin. Aerobisia lajeja (kuntopyörä, stepperi, soutulaite, kuntopyörä) viiden minuutin jaksot, ja väleissä lihasharjoitukset. Vartalonkiertoharjoitukset jätin tällä kertaa pois, kun tuntuu selkä olevan töistä muutenkin nyt aika solmussa.

Olen miettinyt, että alkaisin ehkä käymään syvävenyttelyssä. Voisi varmaan tehdä selälle ja hartioille hyvää.

Kolme viikkoa on flunssaa sairastettu. Maanantaina jo oli tarkoitus lähteä tauon jälkeen salille, mutta en jaksanut kuitenkaan. Eilen päätin, että tänään menen vaikka olisi pää kainalossa. Pakko päästä pitkästä aikaa. Kyllä sen vaan itsessään huomaa, että ei ole muutamaan viikkoon liikkunut.

No, olinkin salilla aamulla. Ei vielä jaksa lainkaan entiseen malliin, kun ei ole ihan terve olokaan vielä. Itse asiassa en jaksanut tehdä mitään muuta kuin kuntopyöräillä, enkä sitäkään mitenkään hirveän tehokkaasti. Järki kuitenkin sanoo, että ei ole mitään mieltä vetää itseään ihan piippuun, kun kerta kunto ei ole vielä kohdallaan.

Perjantaina olisi tarkoitus tehdä uusi yritys. Jos sitten olisi jo sen verran paremmassa kondiksessa, että tulisi edes hyvä olo kuntoilun jälkeen. Tänään tuntui siltä, että olo meni vaan pahemmaksi.

Olen tässä pari päivää miettinyt yhtä juttua. Koska kävijälaskurin mukaan tätäkin blogia joku lukee, ajattelin kysäistä tätä kautta, jos joku osaisi neuvoa…

Olen juuri päässyt kesän takapakin ja käynnistysongelmien jälkeen sellaiseen normaaliin kuntosalirytmiin, 2-3 salikäyntiä viikossa.  Nyt sitten pukkasi päälle oikein kunnon syysflunssan; yskittää ja nenä vuotaa vietävästi, pikkasen on lämpöäkin. Hengästyminen iskee jo normaaleissa kotitöissäkin. Sanotaan että sairaana ei kuntoilla, vaan sairastetaan ensin, ja jatketaan sitten kun on toivuttu. Mutta kumpi sitten on parempi? Olla kokonaan kuntoilematta viikko tai pari (ainakin miehellä on sama tauti jo ollut melkein kaksi viikkoa), vai käydä normaaliin tapaan salilla, ja kuntoilla vähän pienemmällä teholla?

Tosin en tiedä osaako sitä sillä pienemmällä teholla kuitenkaan tehdä, kun on tottunut siihen, että kun jotain tehdään niin tehdään kunnolla. Eilen olisi ollut se aamu kun yleensä salilla käyn, mutta jo kuopuksen kuskaaminen eskariin oli sen verran työlästä, että en sitten enää salille ajanut. Ajattelin että ainakin yhden kerran jätän väliin etten ole sitten ihan piipussa sen jäljiltä. Ja askarruttaa siinä sekin, että miten sydän reagoi tuohon kuntoiluun flunssan aikana. Ainakin silloin kun olin sairaalassa töissä, oli ihan ehdotonta että sairaslomalla ei töitä tehdä juuri sydämen vuoksi (yksi nuori työkaveri menehtyi sydänlihastulehdukseen kun palasi töihin pitkän flunssan jälkeen liian aikaisin).

Että pitäisikö tässä vain levätä kuitenkin sen aikaa, että pääsee normaalikuntoon taas? Ja sitten vaan sinnikkäästi alkaa heti käydä säännöllisesti sen jälkeen, ettei tule niitä käynnistymisongelmia uudelleen… Harmittaa, kun tämä flunssa iski nyt just, kun kuntoilu alkoi sujua silleen rutiinilla!

Siltä tässä ainakin tuntuu, että lähtöruudussa taas ollaan… Kesä meni kuntoilun suhteen vähän niin, tuli ihan totaalinen repsahdus. Siis jossain vaiheessa ei olisi voinut vähempää kuntosalilla käynnit. Heinäkuussa ja elokuun alussa tuli käyntejä tosi vähän. Iltaisin vaan ei jotenkin jaksanut lähteä, vaikka tiesi että pitäisi. Ja tiesi senkin että jälkeen on sitten hyvä olo kun on saanut itsensä liikkumaan. Työpäivät oli välillä pitkiä, ja sitten oli jalat niin puhki, että ei senkään takia jaksanut. Tuntui että aina löytyi joku syy miksi ei jaksa/viitsi/halua.

Nyt ollaan sitten taas melkein lähtöruudussa. No eihän se kunto ihan alkutekijöihinsä ole sentään taantunut,  mutta kyllä sen itsessään huomaa, että on laiskotellut. Nyt tuntuu kuitenkin uutta virtaa löytyvän, ja olenkin aloittanut kuntoilun uudestaan. Ehkä motivaatio on löytynyt nyt syvempänä. Kyllä tästä noustaan!

Salikäynnit olen siirtänyt aamuihin. Ei tarvitse tosiaan illalla väsyneenä lähteä, tai hätäillä töiden kanssa että ehtii menemään. Aamulla vien kuopuksen eskariin, ja ajan suoraan salille. En tietenkään joka aamu, käyn vain kolmesti viikossa. Sen jälkeen on ihan eri into alkaa töihinkin, kun saa itsensä hyvin hereille liikkumalla, ja suihkun jälkeen on sitten jo täydessä työvireessä. Illalla jää sitten aikaa muuhunkin. Tähän muutokseen vaikutti sekin, että aiemmin olen käynyt salilla aika myöhään illalla ruuhkaa välttääkseni, mutta nyt on pakko saada muksut ajoissa nukkumaan kun koulut ja eskari on taas alkaneet.

Viikon olen tätä uutta rytmiä nyt kokeillut, ja tuntuu ainakin nyt hyvältä. Työtkin on antaneet myöten aamuiset salilla käynnit. Saahan sitä työpäivää sitten tarvittaessa jatkettua illemmalla. Näitä yrittäjyyden hyviä puolia, että työajan pystyy määrittelemään itse.

Eli uudella voimalla ja motivaatiolla tässä nyt alusta taas aloitellaan =)

Siitä onkin rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogia. Yritän jatkossa taas olla ahkerampi päivityksenkin suhteen. Kuntoillut olen kuitenkin säännöllisesti. Hetkellisesti tuli viime kirjoitukseni jälkeen takapakkia, kun loukkasin niskani. Ei mitään vakavaa, pikkujuttu ihan kotioloissa. Mutta sen verran vaikutti salilla tekemiseen, että pari viikkoa oli taukoa sellaisissa jutuissa, jotka kohdistavat painetta niskaan ja hartiaseudulle. Nyt on onneksi se asia poissa päiväjärjestyksestä, ja olen pystynyt palaamaan normaaliin treeniohjelmaani.

Kesäkuun lopussa oli myös starttiryhmän viimeinen käynti, ja nyt olen tavallaan ihan omillani. No, ohjaajilta saa kyllä kysyä neuvoa aina kun tarvitsee, ja treeniohjelmaakin tsekataan sitten kun on tarvetta tehdä muutoksia. Viimeisellä kerralla käytiin vielä ohjaajan valvomana koko treeni läpi. Ja sainkin ohjeen, että sykettä reilusti alemmas (mut kun se vaan tuppaa nousemaan), ja painoja tarvittaessa pienemmäksi. Painoja pienemmäksi, että jaksaa tehdä toistoja riittävän pitkään. Ja sykettä alemmas, että jaksaa paremmin, ja pysyy sillä aerobisella sykealueella…

Treenaaminen kyllä tosiaan sujuukin helpommin, ja tuntuu tuottavan tuloksiakin (muutakin kuin kipeitä lihaksia), kun olen yrittänyt pitää sykkeen siinä aerobisella alueella.

Eilen mietin, että miksi ihmeessä mulla on takareidet ja takamuksen lihakset ihan kipeet. Treeni oli ollut viimeksi keskiviikkona (perjantai oli niin kiire päivä, etten ehtinyt salille). No, sitten tuli mieleen että keskiviikkona pitkästä aika treenasin stepperillä. Se on polvien vuoksi multa periaatteessa kielletty, mutta silloin tällöin voin sitäkin käyttää tosi pienellä vastuksella. Ilmeisesti se stepperi käy siis aika mukavasti noihin lihaksiin, ja olisko sitten jäänyt venyttely vähän hätäiseksi. No, jos polvet kestää (mulla siis on ollut reaktiivinen artriitti joskus vuosia sitten ja on jättänyt jälkensä polviniveliin) sitä voiskin ajoittain tehdä. Jos vaikka tulis muitakin tuloksia reisiin kuin vaan kipeet paikat=)

Oon myös oppinut jo sen, että kyllä tuolla nesteytyksellä ja syömisillä on merkitystä. Jos joskus oon mennyt salille sellaisena päivänä etten ole - muka - ehtinyt syömään kunnolla, niin kyllä se treeni on menetetty. Ei vaan jaksa painaa kunnolla. Samoin jos on kovin kuuma ilma ollut, ja juomiset on olleet vähissä (kahvia ei juomiseksi lasketa vaikka sitä menee pannukaupalla), niin sama juttu. Noissa mulla on parantamisen varaa, mutta kaipa senkin oppii ajan myötä ja kun vaan yrittää muistaa. Varsinkin treenipäivinä.

Ai juu, treenihousut on vaihtuneet jo kokoa pienempään=))

Joku on jo saattanut luulla, että alkuinnostuksen jälkeen on kuntoiluni lopahtanut. Kun viikkoon ei ole kuulunut mitään. Ehei, väärässä olette=) Nyt se innostus on vasta alkanut iskostua tuonne takaraivoon, ja tuntuu siltä että kuntosalilla käyminen on luonnollinen osa viikon rutiineita. Päivitystauko on johtunut työkiireistä.

Eli olen kyllä ihan normaaliin tapaan tuolla kuntosalilla käynyt, kolmisen kertaa viikossa. En nyt enää tuota ohjelmaani ala joka kerta tänne kokonaisuudessaan kirjoittamaan, koska yleensä teen aina ne samat perusjutut, välillä soveltaen. Mutta niin, että ohjelma pysyy siis koko ajan monipuolisena ja kaikki osiot kropassa tulee huomioitua.

Viime viikko oli tosi kiireinen varsinkin loppuviikosta, ja se näkyi siinä että syömiset meni aika lailla metsään. Niin määrät, kuin myös sisältö. Ja ruokailurytmistä ei puhettakaan. Se taas näkyi sitten siinä, että jos oli huonosti syönyt päivällä (muka ei kerinnyt), niin illalla ei kyllä tehoja riittänyt treenissäkään ihan toivotulla tavalla. Pitää siis kiinnittää huomiota syömiseen varsinkin treenipäivinä. Ja mahdollisuuksien mukaan toki muulloinkin!

Tänään on illalla vielä yksi ryhmätunti, ja aiheena on sydän- ja verenkiertoelimistö. Pitänee sanoa, että tämä luento kiinnostaa kaikista noista ryhmätunneista mua henkilökohtaisesti eniten. Vaikkakin hoitsukoulutuksessa noita on käyty läpi vaikka kuinka, mutta hieman eri kantilta. Sitten kahden viikon päästä on vielä yksi tunti, missä käydään koko treeniohjelma läpi. Sitten on nuo “pakolliset kuviot” hoidettu pois, ja pääsen omaan ma-ke-pe-rytmiini kiinni.

Ma-ke-pe sen vuoksi, että tiistaina on miehen harrastukset, samoin torstaina. Tuollainen joka toisen päivän rytmi on omankin ohjaajani mielestä ihan hyvä. Ei tule äkkiseltään liikaa, mutta tulee tarpeeksi. Itse olin ajatellut  neljää viikkokertaa, mutta kuulemma on liika näin alussa. Lisäksi toki voi siihen ottaa venyttely-tunnin tms, mutta ei siis pelkkää treeniä. Nuo syvävenyttelytunnit olisi just mulle hyviä, mutta ikävä kyllä ovat just sellaiseen aikaan että ei sovi mun aikatauluun ainakaan nyt kesän aikana. Asahi Health olisi myös hyvä, mutta perjantaiaamu on työn kannalta vähän huono. En mä siihen aikaan yleensä töitä tee, mutta puhelimen päässä pitää tarvittaessa olla. Ja salille en puhelinta aio ottaa. Tai sitten laitan vastaajaan viestin, että mahdollinen asiakas tietää soitella yhdeksän jälkeen… Pitääkin miettiä tuota vaihtoehtoa.

Oman kuntopyöräni kohtaloa olen miettinyt. Nyt kun kuitenkin säännöllisesti käyn tuolla salilla, niin siellähän pääsee myös pyöräilemään. Eli kotona oleva pyörä periaatteessa on turha ja joutaisi vaikka poiskin. Turhaan on rahaa kiinni siinä, ja viehän se tilaakin. Toisaalta joskus kyllä välipäivinä, varsinkin viikonloppuna tulee sitäkin käytettyä. Pitäisi miettiä siitäkin, että mikä olisi järkevää. Salille kuitenkin olen ottanut jäsenyyden, joten siellä tulee säännöllisesti käytyä jatkossakin. Vaikeita juttuja nämä!

Eilen oli taas sellainen “hyvä treeni”, että jälkeenpäin oli oikein hyvä olo! Ei edes pelkästään siitä, että sain itseni liikkeelle, vaan ihan se liikkuminen itsessään sai aikaiseksi sellaisen kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen. Wau! Eikä sunnuntain migreenikään enää onneksi palannut, vaikka vähän pelkäsin että uusiiko vielä (monesti jos on mennyt ohi ilman täsmälääkettä, tulee takaisin seuraavana päivänä).

Ohjelmassani oli eilen:

• kuntopyörä 10 min aluksi
• rintalihakset 25x 10kg
• yläselän lihakset 25x 20kg
• ojentajat 25x 10kg (aiemmin paperiini merkattu 15kg siis on vielä kuitenkin liikaa)
• soutulaite 5 min
• vatsat 25x 20kg (paperissa lukee 15kg, mutta nyt sain nostaa kyllä 20kg:een)
• alaselkä 25x 20kg
• vatsat toisella laitteella 25x 20kg (aiemmin tämänkin on ollut 15kg)
• stepperi 5min (en oikein hallitse sitä vielä joten nousee syke melkoisen nopeasti ja tuntuu reisissä)
• hauikset 10x 10kg (ei vaan pystynyt enempää, vaikka toistojen määrän pitäisi olla 15-25, pitäisiköhän vähentää painoa 5kg:een?)
• hartiat 25x 10kg
• yläselkä 25x 25kg
• kuntopyörä 5min

Ja mittarin “strategiset lukemat”:

• treenin pituus 47min
• kulutus 324 kcal (olisin kyllä luullut että kului enemmän!)
• rasvojen osuus kulutuksesta 45% (olis voinut parempikin olla…)
• maksimisyke 165
• keskiarvosyke 133

Ihan varma en ole noiden arvojen todenperäisyydestä tällä kertaa, koska stepperillä ollessani jossain vaiheessa mittari lakkasi vallan näyttämästä sykettä. Oli lähetin liukunut pois paikoiltaan. En ollut muistanut kiristää sitä hihnaa kunnolla sen jälkeen kun huomasin että siitäkin kohtaa on mulla ympärysmitta pikkuisen jo pienentynyt. Ja sitten kun tuli ihan armoton hiki, niin liukuihan se lähetin alaspäin… Piti sitten lähteä sitä välillä korjailemaan.

Jännä juttu, että vatsa- ja selkälihaksissa löytyy kyllä voimaa. No ei siis mitään hirveesti, mutta edes jonkin verran. Mutta ojentajissa sitä ei vaan ole, ja hauiksissa vielä vähemmän. No, eipä niitä lihaksia kovasti tässä ole kyllä viime vuosina käytettykään. Kaipa nekin siitä kehittyvät pikku hiljaa kun vaan harjoittelee…

Niin, ja huomasin että painokin on pudonnut kilon verran=) Ihan kiva vaikkei mikään päätavoite ollutkaan. Mutta tuntuu että housutkin mahtuu paremmin jalkaan… Nyt pitää vaan huolehtia, ettei tule takaisin, ja pari kiloa voisi vielä lisääkin pudota;)

On ollut vähän takapakkia treenien suhteen. Eilen lähdin illalla intoa piukassa salille. Ajattelin että on tulossa tosi hyvä treeni, olin jotenkin niin innoissani. Vaan toisin kävi…

Yleensä ensi alkuun sotken kuntopyörällä silleen melko rauhallisesti 10 min. Saa lihakset lämpimäksi ja paikat liikkeelle, ja sykkeenkin hieman nousemaan. Sykkeen olen tässä vaiheessa pitänyt siinä 130-140 välillä. Eilen olikin yllätys, kun syke nousi tosi nopeasti yli tuon 140, ja ihan samalla tahdilla poljin kun yleensäkin. Viiden minuutin kohdalla olin jo ihan poikki. Ajattelin sitten että ehkä tässä on vaan paikat jumissa, ja laskin vastusta pienemmäksi ja yritin hillitä sykkeitä (turhaan, sillä ei ne mihinkään laskeneet).

Rintalihas- ja selkäliikeet meni sitten ihan hyvin. Mutta kun koitin noita hauis- ja ojentajaliikkeitä, niin kertakaikkiaan ei tullut mitään. Jopa 5kg  oli liikaa, ja sain hädin tuskin 10 toistoa tehtyä! Vasen käsi olisi kyllä jaksanut enemmänkin ja isommalla painolla, mutta oikea puoli oli ihan lopussa. Hieman alkoi hälytyskellon soida päässä, että nyt ei kaikki oo kunnossa…

Ja sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, viiltävä jomotus oikean silmän takana. Ensin pelästyin ihan hirveesti, että katkeaako joku verisuoni päästä tai jotain, sitten tajusin että se onkin migreeni. Yleensä mulle tulee ennen migreenä auraoireet ja muut, ja nyt tuo tuli ihan yllättäen enkä siksi heti tajunnut mitä tapahtuu. Ei auttanut muu kuin äkkiä kamat reppuun ja ajamaan kotiin. Kun migreeni vie mulla ajokunnon tosi nopeasti. Kotona sitten kolme buranaa naamaan ja huilaamaan. Meni sillä ohi, enkä tarvinnut täsmälääkettä. Mutta ei kuulkaa ollut kovin häävi tunne saada se migreeni tuolla salilla, ja suoraan sanoen hieman hirvitti lähteä sieltä ajelemaan kotiin autolla, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin muutama kilometri. Eikä asiaa ainakaan auttanut suora päin silmiä laskeva ilta-aurinko kotimatkalla, vaikka aurinkolaseja käytinkin.

Vieläkin on olo hieman hutera, ja sellainen että mahtaako tuo kohtaus nyt uusia kun ei sitten ihan kunnolla päässyt päälle kuitenkaan eilen. Toivottavasti illaksi menee ohi, sillä illalla olisi taas starttiryhmän tunti.

En tiedä kuinka vaarallista treenaminen migreenin kourissa olisi ollut, mutta katsoin viisaammaksi lopettaa heti. Tuskin se hyvää tekee, sillä kyllä migreenissä yleensä pitää fyysistä rasitusta välttää että se menee ohi. Ja toisaalta siinä menee kunto kyllä nopeasti sellaiseksi että ei paljon pysty mitään tekemäänkään! Tuskin tuo kohtaus kuntoilusta johtui, sattumalta vaan siellä salilla sattui tulemaan. Ja varmaan ne pyöräilyn aikaiset korkeat sykkeet ja väsyminen johtui siitä, että elimistö reagoi kohtauksen tuloon jo ennalta.

En nyt viitsi edes laittaa noita lukemia mitä ehdein eilen salilla harjoituksia tekemään. Mutta kyllä oli masentunut olo kotiin tultua. Niin reippain mielin tosiaan olin salille lähtenyt, ja pää kainalossa jouduin kesken tulemaan kotiin… Mietin vaan, että olisko se perjantain treenikin ollut osaksi jo tuon migreenin ansiosta vähän huonompituloksinen. Olihan mulla sillon se mieletön kiirekin, mutta yleensä migreeni enteilee jo muutamaa päivää aiemmin, kuin mitä iskee sitten päälle.

Eilen uppouduin töiden tekoon niin aktiivisesti, että salille lähtö meni tosi viime tippaan. Ja sen kyllä sitten huomasi, että kiireellä yritin vetää treenin väliin samalla kelloa vilkuillen. Ei hyvä niin… Hätäisesti tehty treeni, aerobistakin ihan liian vähän oloon nähden, liian kylmillä lihaksilla yms. Ei meinannut rauta nousta millään. Loppufiilikset oli, että olishan se paremmin mennyt kun olisi vaan rauhassa tehnyt. Ja loppujen lopuksi olisi vartti ollut enemmän aikaakin (salilta kun täytyy olla ulkona klo 22)

• kuntopyörä 10min
• rintalihakset 25×10kg
• yläselän lihakset 25×20kg
• ojentajat 25×15kg
• soutulaite 5min
• hauikset 10×10kg
• hartiat 25×10kg
• yläselkä 15×25kg
• soutulaite 5min
• vatsat25×17,5kg
• alaselkä 10×20kg
• vatsat 25×15 kg
• kuntopyörä 5min

Varsinkin yläkropan ja alaselän lihakset tuntui tosi tukkoisilta. Varmasti asiaan oli vaikuttanut se, että melkein koko päivä tuli oltua jalkojen päällä työnteon tiimoilta. Oli jalatkin aika turvoksissa salille mennessä, huomasin vaan että kengät hieman ahdisti…

Mittarin lukemat vielä:

• aika 40 min
• kulutus 308 kcal, rasvat 50%
• maksimisyke 152
• keskisyke135

No ensi kerralla sitten paremmin, ja ajan kanssa…